Berliini 16.10.2018

Koska sain viimein jäsenten esittelyt tehtyä, pääsen kirjoittamaan viime vuoden kohokohdasta: näin BTS:n ensimmäistä kertaa livenä lokakuussa, kun heidän Love Yourself -kiertueensa käväisi myös Euroopan puolella. En olisi ikinä uskonut näkeväni heitä joskus livenä, mutta tällä hetkellä tilanne on se, että pääsen myös heidän tämän vuoden kiertueelleen Wembley stadiumille - molempina päivinä vieläpä. Lienee sanomattakin selvää, että yöunia on jo menetetty ja innostus on valtava, aivan kuten viime vuonnakin!

Lipunmyynti Berliinin keikalle oli yhtä kaaosta, enkä lopulta sitä kautta lippuja saanutkaan. Keikka myytiin hetkessä loppuun, ja pääsin vain yhdellä koneella jonosta läpi - ja tämäkin yritys kaatui netin pätkäisyn mukana. Kaikeksi onneksi sain kuitenkin ostettua lipun permannolle jälkeenpäin Twitterin kautta eräältä fansitelta - vaikka hinta normaaliin verrattuna suolaiseksi nousikin - ja matkan suunnittelu saattoi alkaa.

En ollut ikinä käynyt missään muualla ulkomailla kuin Tallinnassa ja Tukholmassa, ja kaiken lisäksi kärsin kohtalaisesta lentopelosta. Mutta mitäpä ei sitä tekisi BTS:n vuoksi: bookkasin lennot ja hotellit yhdessä äitini kanssa, varaten päivän verran aikaa myös kaupungin katseluun. Ja onneksi varasimmekin: meikäläinen kun ei muuten olisi tiennyt hölkäsen pöläystä sellaisesta asiasta kuin numerointi. Permannolle menevien fanien oli siis jonotettava "paikkanumero" päivää ennen keikkaa. Kyseisellä paikkanumerolla pääsit numeron mukaiselle paikalle jonossa itse keikkapäivänä. Joten vaikka olisit saapunut paikalle kuinka aikaisin vain keikkapäivänä, et olisi päässyt jonon etunenään jos sinulla ei olisi ollut jonotusnumeroa!

Numerointisysteemi oli todella kätevä, mutta itselleni se oli vähällä tuhota mahdollisuuteni hyvään seisomapaikkaan. Koneemme nimittäin saapui Berliiniin numerointipäivänä joskus kahden maissa, ja numerointijonotus oli alkanut jo pari tuntia aiemmin. Onni oli kuitenkin puolellani myös tällä kertaa: lyöttäydyin parin muun suomalaisen ARMY:n joukkoon - jotka olivat minusta poiketen saapuneet ajoissa paikalle - ja pääsin kohtalaisen hyvälle paikalle jonossa. En muista enää tarkkaa numeroani, mutta eiköhän näistä kuvista huomaa paikkani aika hyvin: pääsin todella lähelle lavan kärkeä!

Jonotus oli sekä kamalaa että ihanaa. Kamalaa siksi, että porukkaa oli paljon ja odotettava aika oli pitkä. Ihanaa siksi, että tunnelma oli loistava: BTS:n kappaleita soitettiin kaiuttimista, osa porukasta lauloi mukana, ja muutenkin hypetys keikkaa odottaessa oli aivan omaa luokkaansa. En yleensä tykkää isoista ihmismassoista lainkaan, mutta odotellessa ovien aukeamista ihmismäärä ei tuntunut ahdistavalta. Tunne siitä, että jokainen paikalla olija jakoi innostuksesi ja rakkautesi samaa bändiä kohtaan oli mahtava. ARMY:jen keskellä tunsin olevani kuin kotonani.

Kun ovet aukesivat ja porukkaa alettiin päästää sisään, hyppäsi myös tunnelma korkeuksiin. Ovilla saimme bannerit keikkaa varten, ja sitten pääsimmekin jo itse konserttisaliin. Koko permanto oli aivan täynnä ja ahdastakin oli, mutta itselleni aika ei käynyt siellä pitkäksi. Näytöiltä toistettiin BTS:n musiikkivideoita, ja jo paikoilleen päässeet fanit lauloivat mukana ja aloittivat fanchanttejakin. Se tunne oli mahtava, kun huomasit, kuinka kovaa porukka chanttasi mukana jo pelkille musiikkivideoille. Innostus pian alkavasta keikasta kasvoi joka hetkellä, mutta nautin silti odottamisesta - se aika sai tunnelmaa nostatettua ja takasi mahdollisimman ikimuistoisen konsertin.

Itse konsertin alkua en tule unohtamaan ikinä. Näytöillä toistettu video ja IDOL-kappaleen remix/instrumental -versio aiheuttavat yhä kylmiä väreitä aina kun ne näen/kuulen. Kävin myöhemmin katsomassa konserttitaltioinninkin kahteen kertaan Suomessa Finnkinossa, ja molemmilla kerroilla aloitus sai minut tärisemään ja melkeinpä itkemäänkin. Kyseinen versio IDOLista tulee aina merkitsemään minulle paljon, ja se tuntuu saavan poikkeuksetta tunteet liikkeelle.

Kun seitsemän tuttua hahmoa ilmaantui lavalle, koko areena räjähti. Moni paikalla olija oli samassa tilanteessa kuin minäkin: tämä oli heidän ensimmäinen konserttinsa, ja he näkivät nyt ensimmäistä kertaa BTS:n livenä. Tunne oli sanoinkuvailematon. IDOL:illa aloittaminen sai aivan mahtavan tunnelman kuohahtamaan areenalla. Voimakas aloitus toi sellaisen hypen, että sellaista on mahdotonta unohtaa.

Kappale kappaleen perään, välissä juttelua fanien kanssa. En muista erityisemmin pikkutarkkoja asioita keikalta, niin sumuista kaikki tuntui olevan. Jos joku nyt sanoisi minulle, että kaikki oli vain unta, saattaisin hyvin uskoakin. Niin epätodelliselta se tuntui. Mutta vaikka minulle ei jäänyt mitään yksittäistä hetkeä mieleen, sitä tunnetta ja euforiaa en tule unohtamaan koskaan.

Kaksi kappaletta minulle jäi kuitenkin tunnelman puolesta mieleen. Trivia:Love ja Outro:Tear olivat energialtaan, karismaltaan ja tunnelmaltaan aivan omaa luokkaansa. Tear oli voimakkain ja ravistavin kokemus jonka olin ikinä tuntenut, ja Love yllätti minut totaalisesti. Love ei kuulu suosikkibiiseihini, myönnän sen, koska se ei yksinkertaisesti osu yksiin oman musamakuni kanssa (bop se silti on ja kuuntelen sitä säännöllisesti!). Kappaleen live-veto oli kuitenkin yksi hauskimmista ja karismaattisimmista esityksistä ikinä. En usko olevani yksin sen mielipiteen kanssa, että live-vetoina Outro:Tear ja Trivia:Love ovat aiman omaa luokkaansa.

Voisin sanoa, että kolme asiaa minua jäi harmittamaan: Ensinnäkin se, ettei Jungkook pystynyt tanssimaan. Hän oli loukannut jalkansa, ja oli yhä toipilaana. Tämän kuittaan kuitenkin helposti sillä, että pahemminkin olisi voinut olla: ainakin Kook pääsi edes esiintymään, vaikkakin tuolilla istuen. Enkä sitä paitsi todellakaan olisi halunnut, että hän olisi tanssinut kipeällä jalalla - hänen terveytensä menee kaiken edelle.

Toinen ja kolmas syy liittyvät molemmat siihen, etten muista konsertista paljonkaan yksityiskohtia. Ensinnäkin olisin ehkä halunnut ottaa hieman enemmän videoita, jotta minulla olisi nyt enemmän muisteltavaa. Tiedän kuitenkin, että hetkestä nauttiminen oli tärkeämpää, joten enpä tiedä, tulenko ottamaan Wembleyn keikoilla enempää videoita kuin Berliinissäkään. Onhan meillä loppujen lopuksi fansitet, joiden videoiden avulla voin kelata vaikka koko konsertin uudelleen läpi niin halutessani. Toisena on asia, jonka otin huomioon tämän vuoden lippuja metsästäessäni: Olisin halunnut kahdelle keikalle. Siten olisin saanut varmasti toisesta keikasta enemmän irti, kun ensimmäinen olisi kulunut tuon epätodellisen sumun keskellä. Nyt sain onneksi liput molemmille päiville Wembleylle, joten saa nähdä, auttaako se muistamiseen ja kokemukseen mitenkään.

Kokonaisuudessaan konsertti oli tähänastisen elämäni paras kokemus, enkä kadu sitä lainkaan, vaikka rahaa upposikin kohtalaisesti. En voi vieläkään uskoa, että tulen kokemaan nuo tunteet uudelleen kesäkuussa, kaiken lisäksi kahteen kertaan ja paljon suuremmassa kokoluokassa kuin viimeksi! Mercedes Benz Arenalle mahtui vajaa 20 000 ihmistä, Wembleylle puolestaan tulee kerääntymään melkein 90 000 ARMY:a... Olen sanalla sanottuna innoissani! Jännityskin on kova, sillä tällä kertaa lähden matkaan aivan yksin. Toivotaan, että törmään muihin ARMY:ihin matkalla, jotta en ole aivan hukassa :'D